Vuosi Argentiinassa: No me sale aka pienoisia alemmuuskomplekseja

Tänään värjäsin vihdoin hiukset, olin sitä jo pitkään uhannut. Blondista punapääksi, huomenna koulussa nähdään mikä on reaktio. Täällä ei ole yhtään niin yleistä värjätä hiuksia kuin Suomessa, ystäväni kysyi minulta loppuun asti olenko varma, haluanko oikeasti tehdä sen. Minulle se ei ole iso juttu, tykkään vaihtaa tyyliäni. En tiedä vaikuttaako se mihinkään, etten ole enää blondi, ei minulle siitä paljoa huomauteltu. Ennen lähtöäni pelkäsin, että eroittuisin joukosta kuin musta lammas, mutta täällä ihmisillä on niin paljon eurooppalaisia sukujuuria, että joukossa on ihan aitoja blondejakin. Jotkut ovat tietysti muita tummempia, mutta suuri osa menisi helposti suomalaisista. Toisin olisi muissa lattarimaissa, esimerkiksi Boliviassa pistäisin varmasti silmään.

Olemme koulussa alkaneet valmistautua Semanarteen, loppuvuodesta pidettävään taideviikkoon, jota varten valmistamme esityksiä. Suurta osaa näyttelee sirkus ja tämän vuoksi tuntiohjelmamme onkin hieman muuttunut. Pari viikkoa sitten saimme valita mihin erikoistumme; akrobatiaan, jonglööraukseen, trapetsiin... Jokaiselle on oma vuoronsa lukujärjestyksessä, kaikki tietysti aamuisin. Itse en ole vielä varma mitä teen, luultavatsi jonglöörausta ja yksipyöräistä! Muihin en taivu, näkisittepä mitä nämä tekevät akrobatiassa. Kyyneleet herahtavat silmiin, kun tajuan kuinka taitamaton ihmisolento olenkaan. Kun saan kamerani (jonka vihdoin sain tilattua Buenos Airesista!) otan kuvia ja lisään ne tänne!

Koriksessa on jo ollut otteluitakin, vähän eri meiningillä kun Suomessa. Voittoon tähdätään aina, valmentaja huutaa kentän laidalla ja vain parhaimmat pelaavat. Se tarkoittaa, että samat seitsemän tyttöä pelaavat 90 % pelistä ja muut (kuten minä) käyvät välillä kentällä kääntymässä. Omasta mielestäni pelaan täällä paremmin kuin Suomessa, ehkä siksi, että on tarve tehdä vaikutus, siinä missä Suomessa sillä ei ole mitään väliä. Treenaan jo parempien tyttöjen kanssa ja huomaan, että osaan kyllä pelata hyvin kun vain yritän. Matseissa sitten kyseenalaistan osaamiseni ja mokaamisen pelosta pysyttelen sivummalla. Erikoinen huomio, jos täällä käydään treenien jälkeen suihkussa, alusvaatteet pidetään päällä! Saunakulttuurissa kasvanneelle se kuulostaa oudolta, mutta niin varmaan muulle maailmalle se, että kymmenen alastonta miestä hikoilevat yhdessä pienessä kuumassa huoneessa. Aina oppii jotain uutta.

Olen viimeisen kahden kuukauden aika pysytellyt visusti poissa bolicheista. En tiedä onko se hyvä asia, toisaalta onhan se mukavampaa kun minun ei tarvitse tehdä asioita joista en pidä, mutta se on myös tottumiskysymys. Tanssiminen ja ulos lähteminen on iso osa nuorten elämää täällä, koen että menetän osan kulttuurista kun kieltäydyn bolicheista. Tottuisin varmasti tanssimiseen ja meteliin, oppisin ehkä jopa nauttimaan siitä. Onneksi varmaa on, etten millään voi koko vuotta vältellä yökerhoja, jossain vaiheessa on pakko sopeutua.

Kielen kanssa sujuu kokoajan paremmin, ymmärrän jo lähes kaiken mitä minulle puhutaan, kavereiden kanssa voin keskustella luontevasti. Olen jo alkanut omaksumaan erittäin tyypillisia Cordobalaisia sanontoja, joiden sanominen saa kaverini purskahtamaan nauruun. Kuulostavat hassuilta minun suustani, luonnollisesti. Edelleen ahkeroin kielioppikirjojen kanssa, pian on kaikki lukion kurssit käyty läpi. Tai ei nyt vielä sentään.

Ruoka on edelleen mitä on ja se näkyy painossa. Olen itse pariin otteeseen yrittänyt löytää terveellisempia vaihtoehtoja esimerkiksi välipalalle, mutta se on vaikeaa ilman ruisleipää ja rasvatonta jogurttia. Plus että kaikki terveellinen näyttää maksavan tuplahinnan. Eli rahaa palaa, jos nyt vielä ne kaloritkin. Muuten, jos jollekin tulee into lähetellä lahjoja niin Fazerin sinistä ja Mama kananuudeleita, kiitos! Ylistin ne jo maasta taivaisiin, kaveritkin haluavat maistaa. On muuten monta kertaa ollut suunnitelmissa kokoontua syömään suomalaista ruokaa, mutta se on aina jotenkin jäänyt. Suunnitelmissa olisi ainakin erilaisia lohi-väännöksiä ja makaronilaatikko! Jos jollain on mielessä hyviä reseptejä ja ruokaideoita niin antaa palaa vaan!

Loppuun vielä uutisia. Chilessähän purkautui siis tulivuori ja tuhkat tulivat Argentiinaan asti! Kauniisti ne laskeutuivat Barilochen lumisille rinteille, mikä tarkoittaa sitä, että luokkalaiseni eivät ehkä tulekaan näkemään lumihuippuisia vuoria kuukauden päästä alkavalla matkallaan! Huono tuuri, minulle taas yksi syy enemmän olla kahdehtimatta luokkalaisiani!

Un beso, loppuun vielä pari kuvaa!