Minulle on vihdoin löytynyt perhe! Ihan oikea ja pysyvä perhe. Tästä lähtien minulla on siis sisko, 17-vuotias Lucia, joka on itsekin lähdössä vaihtoon tammikuussa, Ruotsiin tai Unkariin. Hän asuu äitinsä kanssa melko keskustassa, noin kahdeksan korttelin päästä koulustani. Myös hän käy koulussa iltapäivisin, mikä on loistavaa! Muuten aikataulumme menisivät täysin päinvastoin. Lucia on eri koulussa kuin minä, eli pääsen tutustumaan hänen kauttaan uusiin ihmisiin. Emme ole vielä jutelleet hirvesti, mutta hän vaikuttaa mukavalta ja uskon, että tulemme hyvin toimeen. Toivottavasti, sillä tulemme jakamaan huoneen. Jännitän järjestelyä hieman, en ole koskaan jakanut huonetta kenenkään kanssa! Onneksi myös Lucia on ainoa lapsi, eli olemme tässä suhteessa samassa tilanteessa. Toisaalta hänenkin on hyvä totutella asiaan, hänkin saattaa asua vaihto-oppilasvuotensa aikana sisarustensa huoneessa.
Lucian äiti, Angelica, vaikuttaa rauhalliselta ja mukavalta hänkin. Hän on matematiikan opettaja, mutta hänellä on pestinsä lisäksi toinenkin työ, jonka vuoksi hän matkustelee melko usein. Se tarkoittaa, että jäämme Lucian kanssa aina välillä yksin kotiin, mutta minua se ei haittaa yhtään. 100 ihmisen kotibileet pystyyn vaan! Tai sitten ei, sillä koti on melko pieni. Otan myöhemmin kuvia uudella kamerallani (Nikon L110), joka tuli postissa keskiviikkona ja toimii erinomaisesti! Myös Lucia on innokas valokuvaaja, olemme sunnuntaina menossa kaupungille ottamaan kuvia! Hän tarvitsee niitä mukaan vietäväksi maailmalle ja minä taas blogiini!
Kaikki vaikuttaa siis todella hyvältä, mutta tietysti muuttu jännittää hieman. Elämä kääntyy taas päälaelleen, uusi elämäntyyli pitää omaksua ja siihen pitää totutella. Eniten mietityttää miten järjestän aikani koululaisteni ja siskoni kanssa. Nyt en voi enää tulla ja mennä niinkuin haluan, vaan minun täytyy viettää aikaa myös perheen kanssa. Koska olemme Lucian kanssa eri kouluissa, kaveripiirimme ovat tyystin erilaiset. Haluan viettää aikaa myös hänen ystäviensä kanssa, mutta en tietenkään hylätä omia ystäviäni. Kyllä asiat varmasti järjestyvät omalla painollaankin ja onneksi Lucia on varmaan yhtä ulalla kuin minäkin.
Kerrottavana on myös muita iloisia uutisia. Olen lähdössä ensimmäiselle matkalleni talvilomilla, eli heinäkuun kahtena ensimmäisenä viikonna. Lähden kyläilemään muiden Suomi-vaihtareiden luona San Rafaelissa, Mendozassa ja Buenos Airesissa! Olen reissussa kaksi viikkoa ja toivottavasti Kira, tyttö Mendozasta voi jälkeenpäin tulla tutustumaan myös Rio Cuartoon! Reissu osuin vaikeaan saumaan nyt kun vaihdan perhettä, en tiiä onko minun mahdollista majoittaa Kiraa uuteen kotiini. Erityisesti odotan sitä, että pääsen puhumaan suomea ja puhumaan ihmisten kanssa joihin luotan sataprosentitisesti! Tietysti elämässä on aina jotain josta valittaakin ja mikä sen mukavampaa kuin puida ongelmia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ja ihanaa päästä tutustumaan Argentiinan muihin osiin, Mendozan seutu on kuulemma todella kaunista ja Buenos Aires nyt tietysti on näkemisen arvoinen! Nyt on kyllä korkea aika lähteä ostoksille, täällä on heinäkuu on keskitalvea, eikä minulla vieläkään talvivaatteita. Toisaalta mielenkiintoista nähdä millainen se keskitalvi täällä on, lämpötila on edelleen 15 asteessa ja tänään meinasi hupparissa läkähtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti