Ya no estoy en Finlandia, es seguro

Ensimmäinen koulupäivä takana, jos tunnin hengailu koulun alueella lasketaan koulupäiväksi. Kuten sanottu, koulu on taidepainotteinen ja se näkyy. Seinät on täynnä maalauksia ja täytyy sanoa, että sika hyvältä näyttää! Itse rakennus on niin ei-koulumainen kun olla ja voi. Luokat on sijoitettu kolmen sisäpihan ympärille niin, että jokaisesta avautuu näkymä pihalle. Koska ikkunat ja ovet pidetään auki, tuntuu kuin tunnit pidettäisiin puoliksi ulkona. Luokat ovat pieniä ja ahtaita, mutta upeasti maalattuja! Tai ainakin oman ryhmäni luokka, muihin en vielä tutustunut. Lisään kuvia sitten kun kehtaan räpsiä niitä ympäri koulua. Olen siis viimeisellä aka kuudennella luokalla lukiossa. Minun koulussani kuudesluokkalaisilla on oma kouluasunsa, johon kuuluu t-paita omalla nimellä varustettuna. Jalassa saa pitää farkkuja ja tennareita. Ei ollenkaan niin paha kuin pelkäsin. Saan oman paitani kai ensi viikolla ja farkut käyn ostamassa. Laiska kun olen, en jaksanut hankkia niitä Suomesta ja nyt se kostautuu.

Voin valehtelematta sanoa, että olen harvoin ollut niin hermostunut kuin tänään. Ja turhaan! Oma luokkani oli kuulemani mukaan vaatinut saada minut ryhmäänsä ja kun minut esiteltiin, kaikki alkoivat taputtaa ja tulivat tervehtimään. 30 poskisuudelmaa, nice. Täällähän siis tervehditään kaikkia suutelemalla poskelle, myös rehtoria ja tuntemattomia. Tunsin itseni lievästi tyhmäksi kun yritin ensin tarjota kättä. Anyways, luokka kuljetti minua ympäri koulua ja kaikki selittivät asiota yhtä aikaa, niin etten loppujen lopuksi ymmärtänyt mitään.  Kukaan siis ei puhunut englantia juuri ollenkaan. Otimme ryhmäkuvat ja voin sanoa täydestä sydämestä, etten ikinä ole kokenut lämpimämpää vastaanottoa. Koska olen suomalainen, tilanne tietysti ahdisti vähän ja päätin siirtää varsinaisille tunneille menemisen huomiselle. Pojista: söpöjä, joo, mutta keskimäärin minua päätä lyhyempiä. No ei nyt ihan. Rehtorin kansliassa sain kuulla, että pääsen tekemään koulun kanssa ainakin kolme retkeä: retki pohjoiseen (milloin, no sé, mitä tekemään, no sé, kesto, no sé), parin päivän leiri jossain tekemässä jotain ja perinteinen vikojen luokkien bileretki Barilocheen kouluvuoden lopulla. Ei huono! Kun tähän yhdistetään vielä Afs-retket ja itsenäiset retket (toivottavasti moikkaamaan muita vaihtareita), ei käy kyllä aika tylsäksi. Normaalisti menen siis kouluun klo 13.30, mutta kahtenä päivänä viikossa meillä on liikuntaa aamupäivällä. Täällä liikunta vain sattuu olemaan sirkusta. Siis ei pelleilyä vaan sirkusta! Luultavasti siis akrobatiaa yms. Tulen olemaan surkea, mutta ainakin se on hauskaa.

Olen nyt onnistunut pääsemään eroon koti-ikävästä ainakin hetkeksi, eikä espanjan kuuleminen ympärillä tunnu enää niin oudolta. Alan jo tottua aksenttiinkin, joka eroaa siis "normaalista" melko paljon: siinä missä muualla ll ja y lausutaan j:nä, täällä se kuulostaa enemmänkin suhinalta. Yo me llamo Roosa lausutaan sho me shamo Roosa. Kaunista, mutta vaikeaselkoista minulle. Lisäksi s:t lausutaan h:na. Siitä johtuen en välttämättä ymmärrä yksinkertaisiakaan lauseita, mutta onneksi korva alkaa jo tottua. Myös puhuminen alkaa sujua, tai ainakaan en pelkää mokaamista enää niin paljon kuin ennen. Tässä tilanteessa on mahdotonta olla neiti Täydellisyys. Menen täällä myös luultavasti englanninkielisille espanjantunneille eli pääsen myös opiskelemaan, en vain oppimaan, kieltä. Toivottavasti pääsen myös kokeilemaan tangoa ja salsaa (sori Eeva) ja jatkamaan koripalloa.

Olen sopeutunut perheeseeni hyvin, ehkä siksi, ettei se eroa paljon siitä mihin olen tottunut. Katsomme telkkaria ja käymme kaupungilla Ferin kanssa ja elämään mahtuu myös hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Toisin kun minulle on sanottu, tässä perheessä kukaan ei tule huoneeseeni koputtamatta, mutta koska on epäkohteliasta pitää ovea kiinni, jätän sen aina auki. Yritän auttaa kotitöissä mahdollisimman paljon ja olen omaksunut roolini pöydänkattajana. En kuitenkaan ole tässä perheessä ikuisesti ja tällä hetkellä minulle etsitäänkin perhettä oman kouluni oppilaisen parista. Katsotaan tärppääkö.

En ole vielä tutustunut itse kaupunkiin kovinkaan hyvin, mutta näillä näkyminen se vaikuttaa ihanalta! Paljon kauppoja (jajjaja), puisto, hyvä tunnelma! Olen ollut kaksi kertaa kävelyllä ja eksynyt molemmilla kerroilla. En pahasti, sillä kannan karttaa mukanani. Pian opin kuitenkin varmasti liikkumaan eikä Ferin tarvitse enää taluttaa minua ympäriinsä. Kaupunki on muuten täynnä kulkukoiria ja jotkut niistä ovat niin isoja, että tekisi mieli kiertää ne kaukaa.

Lauantaina on ensimmäinen Afs-tapaaminen, odotan innolla, että pääsen kuuleman muiden kokemuksista ja tapaamaan kaikkien perheet! Jonkun perheen poika on nähtävästi kiinnostunut tulemaan vaihto-oppilaaksi Suomeen (god knows why) ja olen lupautunut pitämään hänelle pienen esitelmän. Koska tunnen oloni täällä usein pikkulapseksi, joka ei tiedä mitään ja jonka täytyy käydä läpi yksinkertaisimmatkin asiat, on kiva päästä tilanteeseen, jonka hallitsee. Tää on niin mua.

Taas on vuodatukset vuodatettu, olisin voinu keksiä vielä saman verran lisää, mutta tää riittää tältä erää. Tällä hetkellä kello täällä viis ja asteita ulkona 28. We are not in Helsinki anymore jajajajajaa!

Chao!

lukujärjestys (ei paha!)