Ja elämä on ihanaa

Nyt on siis kolme päivää koulua ja ensimmäiset bileet takana päin. Oon aivan rakastunut mun kouluun ja mun ihmisiin ja tunnen sopeutuneeni yllättävän hyvin paikallisiin tapoihin. Luulin ahdistuvani enemmän kaikesta tästä läheisyydestä, mutta ei. Koulussa kaikki ovat huomaavaisia, toistavat sanottavansa minulle kymmenen kertaa, sillä ensimmäistä yhdeksää en ymmärrä. Yritän kysellä ja osoittaa kiinnostusta mahdollisimman paljon ja se kantaa hedelmää. Olen jo saanut kutsuja October festiin, Barilocheen, Santa Rosaan luokkalaiseni mökille, syömään, bileisiin... Näin ei olisi koskaan voinut käydä Suomessa, eikä edes Kallion lukiossa (rakastan teitä silti).

Koulunkäyntihän täällä on pelkkää pelleilyä, tunneilla puhutaan, huudetaan, kiljutaan ja heitellään paperilennokkeja ja opettajaa kohdellaan kuin ketä tahansa kaveria. Tottumattomalle tämä aiheutti jomottavan päänsäryn. Koulukirjoja ei ole ja niiden sijaan käytetään monistepinkkaa, joka jaetaan pienryhmälle yhteiseksi. Tähän mennessä olemme saaneet kopiot vain antropologiasta (mitä se on?) eli muilla tunneilla aika menee suurimmaksiosin hengaillessa ja rupatellessa. Onneksi porukka jaksaa selittää asiat minulle miljoona kertaa, sillä argentiinalainen aksentti ja huono kielitaito tekevät ymmärtämisestä vaikeaa. Opettajien puheesta en edes yritä saada selvää.

Perjantaina olin siis luokkalaisteni kaksosten synttäreillä. Paikka oli iso quinta, farmi, mutta keskellä lähiötä! Iso tiilitalo ja piha, asado... Mahtava paikka! Olimme siellä siis luokkaporukalla ja viihdyin todella hyvin! En ollut hetkeäkään yksin tai tylsistynyt. Opetin heille suomalaisia pelejä ja sain vastavuoroisesti maistaa paikallisia erikoisuuksia. Y me gustaron. Tänään näen luokkalaisiani jäätelön merkeissä ja tiistaina menemme syömään asadoa, grillattua lihaa. Es riquísimo!

Eilen tapasin ensimmäistä kertaa muut vaihtarit, siis ne, jotka ovat olleet täällä jo kuusi kuukautta. Oli mielenkiintoista kuulla heidän kokemuksistaan ja saada hyödyllisiäkin neuvoja. Menimme syömään kotini läheiseen kahvilaan, missä ongelmaksi muodostui lasku. Täällä laskua ei jaeta, ja koska kenelläkään ei ollut tasarahaa, vietimme puoli tuntia pesoja laskien.

Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen ja odotan innolla tulevaa! Tiestysti vuosi sisältää myös huonoja jaksoja, mutta en jaksa stressata etukäteen, nyt vain nautin! Mitenköhän se luonnistuu minulta.