Eilen sitten kävi ensimmäinen läheltä piti-tilanne kun olin hakemassa pyykkejä parvekkeelta. Odotin, että ystäväni tulisi hakemaan minua luokkalaiseni bileisiin, kello oli noin yksitoista. Ajatuksissani vedin oven kiinni ja kappas vaan, se meni lukkoon. Fer ja Nico olivat ystäviensä hääjuhlissa, he palaisivat vasta pikkutunneilla. Puhelin ja avaimet olivat tietysti sisällä, pudostusta oli kymmenisen metriä. Hypin ympäri parveketta kiroten tyhmyyttäni. Mietin kuinka paljon vaivaa tulisin aiheuttamaan ystävälleni, jonka täytyisi odottaa minua kunnes joku tulisi avaamaan oven. Se tarkoittaisi myös sitä, että Ferin tai Nicon pitäisi lähteä juhlista kesken kaiken. Yritin voittaa lukon ensin voimalla, ainoa mitä siitä seurasi oli kipu olkapäässä. Sitten päätin käyttää järkeäni. Taittelin auki metallisen henkarin ja aloin sörkkimään lukkoa. Mielessä kävi ajatus mitä vastapäätä asuvat naapurit miettisivät jos sattuisivat katsomaan ikkunasta ulos. Konsti kuitenkin toimi ja pääsin sisään puolen tunnin värjöttelyn jälkeen.
Loppuilta menikin sitten paremmin, rauhallisesti istuskellen kaverin kotona. Paljon hauskempaa kuin Bolicheissa aka yökerhoissa. Siltikin nyt väsyttää ja illalla pitäisi vielä jaksaa tehdä vaikutus uuteen perheeseen! Taitaa olla siestan aika.
 |
| Kaverukset juhlimassa |
 |
| Cami! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti