3 días!

Kolme päivää lähtöön ja stressi alkaa pikkuhiljaa nakertaa. Ihme ettei se ole aikaisemmin iskenyt, ehkä on ollut liikaa muita asioita mielessä. Nyt kun läksiäiset ja vanhojen tanssit ovat onnistuneesti takanapäin, voin rauhassa keskittyä pakkaamiseen. Jotenkin kaikki on taas jäänyt viimetinkaan, kaupoissa saa juosta koko ajan ja tehtävälistoja on miljoona. Pitäisi vaan rentoutua ja hyväksyä, että jotain kuitenkin puuttuu, eikä ikinä pysty valmistautumaan niin hyvin kuin haluaisi. Miten tälläiseen kokemukseen edes voi valmistaa itseään? Vuosi vieraassa maassa, vieraassa kultturissa, uusien ihmisten ja kielen ympäröimänä. Onneksi ystävistä on apua, olen saanut paljon hyviä neuvoja kavereiltani, jotka ovat tällä hetkellä vaihdossa kuka missäkin. Alku on aina hankala, mutta kärsivällisyys palkitaan ja parin kuukauden jälkeen kaikki alkaa sujua. No, hyvä tilaisuus minullekin harjoitella sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä. Se on jotenkin jäänyt sisäistämättä.


Tulen siis viettämään vuoden 2011 Rio Cuarton kaupungissa, Argentiinassa. Se sijaitsee Córdoban  provinsissa melko keskellä Argentiinaa, noin 200 km päässä itse Córdoban kaupungista, joka on Argentiinan toiseksi suurin kaupunki. 200 kilometriahan ei ole mitään Argentiinan mittasuhteilla. Rio Cuartossa asuu noin 180 000 ihmistä ja se on tunnettu yliopistostaan. Pääsin siis opiskelijakaupunkiin! Tervetuloperheeltäni olen kuullut, että siellä on hyvät harratusmahdollisuudet, voin esimerkiksi pelata koripalloa, lentopalloa, uida, käydä elokuvissa ja tanssia sitä kuuluisaa Argentiinalaista tangoa. Idiootti menin jo lupaamaan kaikille ystävilleni, että ryhdyn tangotaikuriksi, minä, joka vihaan tanssimista. No siitähän vaihto-oppilasvuodessa onkin kyse, uusien asioiden kokemisesta.


En ole siis vielä saanut isäntäperhettä, vasta ns. tervetuloperheen, jossa olen siihen asti, että oikea perhe löytyy. Tervetuloperheeseeni kuuluu 26-vuotias pariskunta ja sähköpostien perusteella he vaikuttavat todella ystävällisiltä. He asuvat kaupungin keskustassa ja ovat olleet naimisissa vasta vajaa vuoden. Nainen on AFS-vapaaehtoinen ja puhuu englantia, toisin kuin aviopuolisonsa. Se on toisaalta hyvä juttu, joudunpahan käyttämään kieltä. Voisin kuvitella viihtyväni siinä perheessä koko vuoden, mutta he ovat tuskin valmistautuneet pitämään minua niin pitkän aikaa. Olisihan se toisaalta kivaa olla perheessä, jossa on muitakin lapsia. Itse olen ainoa lapsi ja olisihan se vaihtelua saada sisko tai veli. En ole vielä kuullut mitään koulustani, mutta näillä näkymin menen taidepainotteiseen lukion viimeiselle luokalle. Hämäräksi jäi, ovatko luokan oppilaat minua nuorempia vai samanikäisiä. Koulun taidepainotus oli mukava uutinen, koska olen tällä hetkellä ilmaisutaitopainotteisessa lukiossa täällä Helsingissä ja taideaineet kiinnostavat minua kovasti. Koska espanjankielentaitoni ovat vielä tässä vaiheessa huonot, on varmaan hedelmällisempää istua kuvaamataidon tunnilla maalamassa, kuin historiantunnilla kuuntelemassa opettajan puhetta sanaakaan ymmärtämättä.


Lähden siis matkaan melko hermostuneena, mutta samalla tajuttoman innostuneena. Kokemus tulee olemaan uskomaton ja tunnen olevani etuoikeutettu kun saan lähteä tälläiselle matkalle. Yritän myös kirjottaa tätä blogia ahkerasti, mutta jos mitään ei kuulu, älkää huolestuko. Minulla on luultavasti vain niin paljon uusia asioita mielessäni, että kirjoittaminen voi unohtua kokonaan. Niin tyypillistä minua.


Hasta luego!

Rio Cuarto kartalla


Tietoa kaupungista (espanjaksi)