Helmiä ja sikoja

Luokkalaisiltani on tullut sanomista kun en ole päivittänyt blogiani, tätä siis seurataan täälläkin päässä. En tiedä kuinka hyvin google traductor välittää sanoman, mutta kiva että ihmisiä jaksaa kiinnostaa! Olen viimeaikoina taistellut paljon kameran kanssa, paikallinen teknikko ei sitä osannut korjata. Tuli kyllä ikävä kuluttajansuojalakia, Suomessa olisin nostanut metelin siitä 50 eurosta jonka hän minulta nyhti, täällä en jaksa alkaa tapella. Tuskin se mihinkään johtaisi. Nyt on siis aika ostaa uusi. Korjauttaminen Nikonin virallisessa huollossa maksaa 2000 pesoa, 350 euroa eli uusi kamera tulee halvemmaksi. Onneksi sain neuvoja elokuva-opettajaltani (täällä on sellainenkin oppiaine) eli eiköhän se tästä! Olen nyt ollut ilman kameraa kaksi kuukautta, sormet syyhyävät päästä ottamaan kuvia!

Onnistuin myös satuttamaan niskani sirkuksessa, kaikki temput näyttävät helpoilta, mutta kokeilleissa mikään ei onnistu. Onneksi AFS maksoi kiropraktikon ja nyt tuntuu jo paremmalta. Rahaa kuluu yllättävän paljon, en tajua miten jotkut vaihtarit pärjäävät 100 eurolla kuussa! Nyt alan jo ymmärtämään rahan arvon, alussa kaikki vaikutti niin halvata ja tuhlasin siksi rahaa turhiin asioihin. Nyt pitäisi kylläkin mennä ostoksille, talvi on tulossa ja kaapista ei löydy kuin kesävaatteita. Lämpötila on kyllä edelleen 20 asteen tuntumassa, mutta kukaan ei enää käytä shortseja tai sandaaleita.

Olen edelleen kokoajan väsynyt ja nyt ostinkin vitamiineja jos vaikka piristyisin. En tiedä johtuuko se pikallisesta elämänrytmistä tai mistä, mutta alan pikkuhiljaa kyllästyä väsymykseen. Haluasin ottaa jokaisesta päivästä kaiken irti! Haluaisin kokeilla kaikkea uutta, mutta esteenä on myös pelko. Mukavuusalueeni (comfort zone, kai se noin käännetään) on melko pieni, en mielelläni heittäydy uusiin tilanteisiin, pelkään itseni nolaamista. Tämän huomaa esimerkiksi sirkustunneilla ja yökerhoissa, jossa pitäisi tanssia. Minähän en osaa tanssia. Olen yrittänyt sanoa kaikelle uudelle kyllä, mutta vielä en ole uskaltanut tango-tunneille. Mutta osin tästähän syystä valitsin latinoamerikan, kulttuuri on niin erilainen, uuteen on pakko sopeutua eikä sisäänpäinkääntyneisyydellä pärjää.

Espanja kohenee hitaasti, mutta varmasti. Keskusteluista ymmärrän jo suurimman osan, osallistuminen on vielä hankalaa, sillä keskustelut etenevät nopeasti ja kaikilla on usein paljon sanottavaa. Koulussa en jaksa yrittäkään ymmärtää mitä opettajat puhuvat, mutta siitä en enää voi syyttää kuin laiskuuttani. Matikankokeesta sain kylläkin 9 ja kemiasta 10, eli jotain on mennyt perille. Asiat ovat kyllä tuttuja yläasteelta, mutta silti tuntuu hyvältä kun voi osallistua tunnilla!

Odotan innolla elokuuta kun pääsen matkustelemaan, vielä se ei onnistu. En päässyt edes osallistumaan koristurnaukseen Cordobassa, koska perheeni ei olisi ollut mukana. Kyseessä oli siis päivän reissu, mutta säännöt ovat sääntöjä. Onneksi perheeni ei muuten rajoita minua paljoa, saan mennä ja tulla miten haluan ja se sopii minulle. Nyt on olemassa perheenvaihdon mahdollisuus, eräs koululaiseni vihjaisi, että olisi mahdollisesti kiinnostunut ottamaan minut kotiinsa. Isä ei ole siitä vielä vakuuttunut, mutta peukut pystyyn!

Jääkaapissa on tällä hetkellä kokonainen keitetty sian pää. Rukoilen polvillani , että se on koirille, itse en enää uskalla avata edes jääkaapin ovea. Lehmän kieltä maistoin jo kerran, mutta pää menee jo liian pitkälle. Lihaa syön muutenkin valtavat määrät, sisäfileepihvi lounaaksi on täällä ihan normaalia. Tänäänkin olen illalla menossa luokkalaiselleni syömään asadoa, grillattua lihaa joka on siis todella herkullista! Ainakaan vatsallani ei ole tällä hetkellä valittamista.

Plaza