Hohhoijaa

Eiku siis ihan oikeesti, taas viikonloppu? Aika menee niin nopeesti, tuntuu että oisin ollu täällä vasta viikon, mutta sunnuntaina tulee kolme viikkoa täyteen! Päivät tuntuvat lyhyiltä, koska herään yleensä vasta klo 11 aikoihin, syön, menen kouluun ja palaan taas kotiin syömään. Joskus jään keskustaan hengailemaan kavereiden kanssa tuntien jälkeen, mutta yleensä olen siinä vaiheessa niin väsynyt, että menen suoraan kotiin. Tämän takia olisi hyvä löytää perhe minun koulustani: jos minulla olisi sisaruksia uudessa perheessäni, en näkisi heitä juuri lainkaan, koska kouluni on ainoa laatuaan iltapäivätuntien suhteen. Itse en kehtaa kysyä luokkalaisiltani, se on mielestäni liian suuri palvelus pyydettäväksi. Olen itse tajunnut, etten voisi koskaan ottaa kotiini  vaihto-oppilasta (tiedoksi Panullekin). Minun kärsivällisyyteni ei riitä toistamaan sanottavaani kymmentä kertaa ja raahaamaan tyyppiä perässäni, koska hänellä ei ole muita ystäviä. Apua, kuinkakohan moni täällä ajattelee minusta noin? En siis voi mielestäni pyytää kavereiltani jotain, mitä itse en pystyisi tekemään. Hoitakoon AFS siis hommansa ja hankkikoot minulle perheen!

Tällä hetkellä väsymys painaa silmäluomia kiinni, on tullut nukuttua valitettavan vähän. Torstaina oli pyhän Patrikin päivä(kö?) ja mentiin kavereiden kanssa istumaan iltaa. Väärinymmärrysten vuoksi heräsin perjantaina kello 8 eli nukuin vain viitisen tuntia. Eilen taas oli erään vaihto-oppilaan syntymäpäivät, istuttiin ja syötiin pizzaa, mutta silti meni myöhään. Aamulla mentiin tapaamaan uutta espanjanopettajaani ja sopimaan tunneista. Vastoin luulojani, opettaja ei puhu englantia eli opetus on kokonaan espanjaksi. Toisaalta hyvä juttu, koska puhun Ferin kanssa valitettavan usein englantia. Toivottavasti pääsisin myös aloittamaan koripallon mahdollisimman pian, nykyään en muuta teekään kuin syön!